Mitä heille jää, jotka meidän jälkeen tulevat?

Mietin usein, että millaiseen Suomeen tässä ollaan kasvettu. Pohdinta on usein synkkää. Ympärillä soljuu monta erilaista haastetta ja ongelmaa, josta ei tunnuta pääsevän eteenpäin. Edessä siintää valoa ja mahdollisuuksia. Nyt tarvittaisiin tekoja ja tekijöitä.

On aika viedä Suomen talous oikealle raiteelle.

Suomalaista yhteiskuntaa tulisirakentaa kestävälle perustalle. Nyt näin ei ole. Suomi velkaantuu, ilmasto ympärillämme lämpenee, nuoret voivat huonosti, oppimistulokset heikkenevät ja turvallisuustilanne epävakaa. Tarvitaan suunnanmuutos.

Talous on kaiken pohja. Ilman kunnossa olevaa taloutta ei ole varaa koulutukseen, ilmastotoimiin, turvallisuudesta puhumattakaan. Pelkään pahoin, että nykyinen velanoton tie vie meidät entistä synkempien aikojen pariin. Velalla kun kuitenkin on aina myös hintansa. Onneksi asiat voi tehdä myös toisin kuin on tehty. Kokoomuksella on tähän muutokseen keinot. Nyt on aika viedä Suomen talous oikealle raiteelle.

Minä uskon vihreään siirtymään. Se ei ole utopiaa vaan totista totta ja mahdollisuus Suomelle. Olen tänä keväänä tavannut paljon yrittäjiä ja lukenut isompien pörssiyritysten johtajien kirjoituksia, joissa peräänkuulutetaan vihreän siirtymän mahdollisuuksia. Jos nyt olemme tässä etunojassa, olemme kansainvälisessä kilpailussa hyvällä etumatkalla.

”Opiskelijoita ei voi jättää yritysten opetettavaksi vaan sitä varten on koulu.”

Yhteiskunnan tehtävä on pitää kaikki kelkan kyydissä. Tässä koulutuksella on suuri rooli. Peruskouluun tarvitaan nyt työrauhaa ja lisää tukea sitä tarvitseville. Kuntapäättäjänä ja sijaisopettajan töitä tehneenä tiedän, että monella on perusasiat hukassa. Ei syödä aamupalaa, pestä hampaita tai tehdä läksyjä. Toisella asteella ammattikoululaiset ovat huningolla, kun oppitunteja ei ole riittävästi. Yrityksistä kuuluu, etteivät opiskelijat hallitse edes perusasioita. Opiskelijoita ei voi jättää yritysten opetettavaksi vaan sitä varten on koulu.

Ilman hyvinvoivaa nuorisoa ei ole tulevaisuutta.

Suomessa korona-aikaan pidimme kiinni rajuista sulkutoimista. Päätimme suojella elämää henkisen hyvinvoinnin kustannuksella. Suurimpana kärsijänä näistä toimista olivat nuoretja se koulujen käytävillä näkyy. Jotenkin ironisesti olemme tukeneet koronasta kärsiviä yrityksiä (hyvä niin), mutta nuorten hyvinvointia ei ole tuettu. Tai jos on, tuki ei ole ollut missään määrin riittävää. Paljon on puhuttu terapiatakuusta, joka ei syystä taitoisesta ole edennyt, vaikka puhetta on ollut. 

Hyvä kansalainen, jos näin jatketaan voimme sanoa hyvästit hyvinvointivaltiolle. Muutos täytyy tehdä nyt, sillä emme yksinkertaisesti voi elää tulevien sukupolvien kustannuksella, koska silloin heille jää vain hyvinvointivaltion rauniot. Onneksi suuntaa voi muuttaa. Se onnistuu äänestämällä toinen huhtikuuta tulevaisuuden tekijää!